Missä asuvat nykyajan prolet?

Schizo-Janne kirjoittaa kalliolaisuudesta ja kaupunkikulttuurista. Vannoutuneena Kalliolaisena komppaan hyvää asiaa. Kallion hämärän maineen poliittisisten juurien uumoilu on mielestäni enemmän kuin paikallaan. Työväenluokka ja sen historiallinen asuinalue on stigmatisoitava, edustaahan se (ainakin teoriassa) uhkaa, vallan vaihtumisen mahdollisuutta. Työväenluokkaiset tavat, juominen ja tupakointi on jo stigmatisoitu työntekijän uusintuvuutta alentavina tekijöinä...

Nykyinen proleariaatti asuu lähiöisssä. Niissä surullisissa, likaisissa, ruosteen raidottamasta betonista rakennetuissa taloissa, naarmuisilla muovimatoilla kolme huonetta ja keittiö. Koko asuinalue rakennettu kahdessa vuodessa, ei kahviloita, ei kivijalkojen myymälöitä, vain yksi kapakka, vain yksi marketti, se jossa tarjousjauhelihaa. Ehkä ne eivät kaikki näin mahdottomia ole, omaa lähiöelämänvaihettani leimasi elämäntilanteen totaalinen synkkyys joka varmasti lyö omaa leimaansa muistoihinikin.

Kallio on marginaalien asuinsija. Lukuisat yksiöt ja kaksiot (kontra lähiöiden kolmiot ja neliöt) asuttavat työläisperheiden sijaan nykyisin yksinasujia. Mielenterveyskuntoutujia, yksinäisiä, moniongelmaisia, kaukaa kotiseuduiltaan olevia baariin juurettomuutensa kätkeviä uus-stadialaisia. Eikä siinä mitään, niin sen pitää ollakin. Myös paljon nuoria, vaihtoentoisia, monikulttuurisia, rauhallisia, spontaaneja. Meitä on täällä paljon. Aikanaan perustelin asuinpaikkani valintaa sanomalla että "kun asuu Kalliossa, ei pääse tuudittautumaan siihen uskoon että Suomella menisi kovin hyvin. Ei voi unohtaa." Se on hyvä perustelu edelleen.