Keski-ikäisyys vs. keskiluokkaisuus

Tyylikäs blogaaja Isosisko heittää haasteen, pääsiäispohdintamme keski-ikäisyydestä ovatkin ehkä orastavaa keskiluokaisuuden hyväksymistä? Kiinnostavaa, ajatusta on mukava kehitellä.

Keski-ikäisyys ja keskiluokkaisuus kuvaavat maailmankatsomusta. Näitä termejä käytän kuten "keski-ikäistä valkoista heteromiestä" maailman normina - sillä ei välttämättä ole mitään tekemistä ihonvärin, seksuaalisuuden tai viime kädessä edes sukupuolen kanssa. Parikymppinen ihana pikkusiskoni on ollut jo pitkään keski-ikäisempi kuin moni tuntemani 40+-ikäinen. Minulle keski-ikäisyys = keskiluokkaisuus = konservatiivisuus = rationaalisuuden ja realismin kaavussa kulkeva nihilismi ja kyynisyys.

Minua pelottaa että havahdun jonain aamuna siihen että maksan mielummin asuntolainaa korkealla korolla kuin nautin hyvästä ruuasta tai satunnaisista matkoista. Minua pelottaa se, että alan äänestää demareita ja uskoa siihen että äänestämällä voi vaikuttaa, että se on ainoa järkevä tapa. Minua pelottaa etten jaksa välittää kadulla makaavasta spurgusta - kun eihän siihen kukaan muukaan pysähdy. Minua pelottaa se päivä kun en tarjoa röökiä sitä pyytävälle. Etten välitä, että alan rakentaa muureja sydämeni ja maailman väliin, etten ajattele maailman kuuluvan kaikille, että kasaamani mammona on tullut niin rakkaaksi että olen valmis muuttamaan paremmalle asuinaluelle sitä suojellakseni. Etten olisi valmis antamaan omastani.