Helsingin Sanomat

Menin taas lankaan. Puhelin soi, vastasin ja sieltä Helsingin Sanomista joku ystävällinen nainen soitteli. Meille tulee sunnuntaihesari ja tarjous kuului että saisimme joka päivä hesarit marraskuun loppuun ja lisähinta olisi 26 euroa. Tilasin, kun se on halpaa. Ja koska minulla tulee kesällä ja alkusyksystä olemaan paljon aikaa. Koska kaipasin taas lehteä aamiaispöytään.

Sunnuntaihesari meille on tullut siksi että viime syyskuun yhdentenätoista HS julkaisi toimittaja Jyri Raivion hengentuotteena luullakseni C-osan pääuutisena muistelojutun otsikolla "Haavoitettu supervalta ei unohda". Kuvassa pikkutyttö nyyhki isänsä olkapäillä tähtilippu kädessä, jutussa toimittaja kuvaili itseään Washingtonin-kodissaan katsomassa TV:stä hyväntekeväisyyskonserttia ja fiilistelemässä Paul Simonin tahtiin miten "kaksi tuhatta ihmistä oli todellakin kuollut". Huusin ääneen kun luin jutun. Soitin Hesariin ja vaadin rahoja takaisin, en enää tahtoisi koko lehteä. Rahoja ei kuitenkaan voinut saada takaisin. Niin tilauksemme sitten muutettiin sunnuntai-tilaukseksi. Nyt tilasin tuon saman erkkolalehden uudelleen. Ärsyttävää miten sitä kutsutaan puolueettomaksi jukaisuksi vaikka se on poliittisesti vahvasti kenossa. Saas nähdä kauanko jaksan sitä karjumatta lukea, ehkä hetken kuitenkin?

Hyvän sanomalehden löytäminen ei ole ihan helppoa. Luultavasti pitäisi tilata useampaa pikkulehteä samaan aikaan. Tänä aikana meille on tullut Murros, Tulva ja Niin&Näin, joista ainoastaan Murros on muistuttanut sanomalehteä - muuthan ovat aikakausilehtiä. Kaikissa hyvät puolensa ja heikkoutensa. Etsintä jatkuu.