28.4.07

Asemaseikkailu

Asemaseikkailu on oiva ja edullinen hupi lapsiperheen viikonloppupäivän viettoon. Ensin ajetaan autolla asemalle. Sen jälkeen lukitaan avaimet autoon sisään yhdessä kotiavaimen, kännykän, eväiden ja neljän tavarakassillisen kera.

Otetaan taapero ja lähdetään Asemaseikkailuun muiden asianosaisten jäädessä tiirikoimaan autonovia auki jokaisella mahdollisella instrumentilla. Keksitään tekemistä minimibudjetilla seuraavien kolmen tunnin ajaksi:
  • Kuunnellaan ämppäristä Sydän, sydäntä ja opetetaan lapselle jokaisen soittajan instrumentti ja nimi.
  • Täytetään Veikkaus-kuponkeja
  • Piirretään Veikkauskupongin kääntöpuolelle ympyröitä ja lampaita
  • Haetaan lisää Veikkauskuponkeja
  • Väistellään kioskinmyyyjän mulkoiluja
  • Piirrellään ristikon ruutuihin kuvioita
  • Täytetään sudokua viivoilla
  • Piirretään tatuointeja, lapsen käteen esimerkiksi Mikko Mallikas ja äidin polveen esimerkiksi Norsu
  • Kerrotaan jokainen satu joka osataan kirjoista ulkoa
  • Mennään sormilorua läpi kunnes lapsi kyllästyy
  • Katsellaan junia, lasketaan niitä
  • Lasketaan aseman eteen pysäköidyt polkupyörät
  • Opetellaan marssimaan, näin vapun alla, marssitaan asemarakennuksen ympäri kolme kertaa (palellaan)
  • Lauletaan kolme osattua joululaulua, kukin noin kolme kertaa
  • Etsitään tuttuja kirjaimia jokaisesta asemalla olevasta kyltistä
  • Ruokitaan allergikkoa riistohintaisilla suolattomilla ranskanperunoilla ja vedellä
  • Puhutaan lapsi sisään aseman vessaan maksamatta
  • Leikitään helikopteria, lentokonetta ja junaa
  • Seisotaan yhdellä jalalla
  • Arvioidaan jokaisesta asemalle sisääntulevasta ihmisestä, onko tämä mies vai nainen (vai lapsi)
  • Keskustellaan siitä, mitä eri eläinten kuvia VR:n mainoksissa näkyy
  • Vastaillaan lapsen sarkastisiin kysymyksiin "äiti, eikö meidän ollut tarkoitus mennä tänään junalla?"

Labels: ,

25.4.07

Keskipäivän alakulo

Voisiko joku auttaa?
En tajua, mitä voisin tehdä.
Jotakin on mennyt pieleen.
Joudun nyt liemeen.
Tämä ei ole reilua.
Tämä on väärin.
En ala mitään.

Ilmassa on jotakin, mikä tarttuu, mikä tuntuu, mikä sattuu silmään tai suuhun tai sormeen.
Tarkoitukseni oli vain katsoa jotakin, mitä en ole ennen.

Voisiko joku auttaa?
En tajua mitään.
Voisiko joku auttaa?
En tajua mitään.
Voi, mikä maailma.
Haluaisin kotiin.
[sydän, sydän]

Labels: ,

Huono TV

Kävelin aamukahvi kädessä sen sillan yli missä on outoja patsaita. Yhdellä miespatsaalla oli kasvanut olkapäähän parasiitiksi kissa. Tai ehkä katseeseni vaikutti eilen katsottu totaalisen paska freakshow-dokkari kaksipäisestä lapsesta. Ei pitäisi avata telkkaria.

Minun telkkarissani ei koskaan näy niitä laadukkaita draamoja, kotimaisia dokumentteja ja hyviä keskusteluohjelmia joista ihmiset puhuvat. Mun toosa näyttää vain 4D:tä, American Idolssia ja Tartuntavaaraa. Eikä lähettimen vaihtaminenkaan auta, tämä hotellin tv näyttää ihan samoja ohjelmia.

Illalla pääsen petraamaan totaalisesti ruostunutta kaljoittelutaitoa kera Tampereen parhaan polkkaajan. Päivä siis tulee vain paranemaan.

24.4.07

The City of Blood Sausage

Terveisiä Tampereelta! Hotellissa ekaa kertaa vuosikausiin. Eka kerta tässä uudessa Omena-konseptissa. Kyseessä on siis uudenlainen henkilökunnaton hotelliketju. Ja se toimii.

En todellakaan jää kaipaamaan simpsakkaa respaa ja ykköskerroksen ylihintaista kokolattiamattobaaria. Riittää että kaikki toimii: ovi aukesi koodilla kuten pitkin. Huone oli asiallinen ja siisti. On telkkari ja radio ja jääkaappi ja mikro: on jopa nettiyhteys (vaikkakin törkeällä riistohinnalla). Tätä ketjua tulen käyttämään kyllä jatkossakin. Tuli myös mieleen että mukavankokoinen huone sopisi hyvin taaperomatkailuunkin.

Olen opiskellut ja oppinut. Ja tuntenut mielihyvää kun on jo paljon minkä päälle uutta tietoa haltuunottaa. Uncanny valley ei enää ihmetytä ja Benjaminin essee on hallussa edelleen.

Lisäksi olen tehnyt yhden ppt-shown, ircannut ekan kerran kahdeksaan vuoteen ja chatannyt ekaa kertaa neljään. Nauttinut kahvista, Chill-limusta, aamukävelyistä ja iltarauhasta. Vielä kolme pitkää yötä tätä rauhaa jäljellä, uskomatonta.

22.4.07

Tuut-tuut

Aamulla puoli kahdeksalta lähtee juna kohti Tamperetta. Viikko hotelliasumista ja työpajaa, illat moppaamatta, ei paha. Lapsi-ikävästä vaan tulee kova, tämä taitaa olla yksi pisimmistä ajoista erossa taaperosta. Sovittiin että viikolla soitellaan ja lauantaina halaillaan pitkän kaavan mukaan. (Laihaksi) lohdukkeeksi pakkasin lapsen reppuun hiteistä hiteimmän Krokotiili Gena ja Muksiksen, siis sen ehdan venäläisanimaation uudelleenmasteroinnin. Leikeissä minä olen aina Muksis ja lapsi on Gena. Siis näin: "Moi Muksis! Katso, minä olen aivan vihreä ja todella iso. Eikö ole hienoa?"

Aion pakata läppärin mukaan. Onko hotelleissa nykyisin wlan? Ei aavistustakaan, siitä on sata vuotta kun hotellissa olen nukkunut.

21.4.07

Elämä kannattelee

1 totaalinen paskahalvaus rahapulasta
3 konkreettisesti plus-merkkistä sattumaa tunnin sisään

1 kipeä lomantarve
1 ystävän tarjoama päiväristeilyn

2 kipeät hartiat
2 vapaata aikaa koko päivänä

1 karppisafkanälkä
1 munakasravintola

1 itseaiheuttu aamuheikotuskohtaus
2-pack pepsimaxia

13.4.07

Ansaittu ilta

6:00 herätys:
7:00 lähtö
8:00 valohoito, taapero odottaa toimistossa pillimehun kanssa
8:30 lapsi tarhaan
9:15 koulu alkaa. Internet Technologies and Techniques: Databases.
13:00 koulu loppuu, töihinlähtö
14:00 työt alkavat: moppaan päivystäjäpuhelin taskussa.
21:00 työt loppuvat
21:15 Keikalla!

9.4.07

Ei päivity!

Miksei typerä blogilista tajua että päivitän! Yleensä ongelmana ovat kai haamupäivitykset mutta minulla ongelmana on ettei ohjelma tajua RaparperiBlogin päivitäneen vaikk ajulkaisen miten. Tätä on nimittäin käynyt useamminkin. Mitä voin tehdä saadakseni päivitykseni näkymään? Blogilistan ohjeet on luettu muttei auta. Nyyh.

Suurpiirteisyyttä

Minä olen suurpiirteinen ihminen. Olen hyvä suurissa linjoissa. Tämän takia olen hyvä leipomaan sämpylöitä mutta huono leivoksissa. Osaan maalata t-paidan vapaalla kädellä mutten neuloa. Olen oppinut ajattelemaan että suurpiirteisyys on hyvä taito asia monessa asiassa. Tiettyihin toimiin se ei kuitenkaan sovi. Kuten tukan ajamiseen.

Ajoin siis kesätukan. Nätin, aika pitkän, 9-millisellä. Käytyäni suihkussa huomasin että keskelle päätä jäi muutama pitempi hiustupsu. No näppäränä tyttönä tartuin koneeseen ja ajattelin hurauttaa ne pois. Ajoin sitten keskelle päätä 0-millisen vaon. 3 senttiä kertaa 10 senttiä kuulasta kaljua. Jepjep.

Vaihtoehdot:
1) Ajaa kokonaan 0-millinen lesbosiili
2) Kulkea pipossa 10 vuorokautta ja ajaa sitten uusi 9-millinen
3) Ajaa koko pää 6-millisellä jolloin ero ei ole niin huomattava (as if ei olisi)
4) Pitää pää pystyssä ja vakuuttaa ihmisille että tämä on kuten pitääkin

Fak. Aika paha. Ehdotuksia?

3.4.07

Kisparista haaveileva taapero

Olen tosi huono näissä kuuden aamuissa. Pitäisi olla nukkumassa jo mutta yhä vaan kukututtaa. Suunnittelen pääsiäismenuja lapsen kanssa nautittaviksi. Ateistin pääsiäinen ei ole kovin juhlava juhla mutta ainhan sitä jotain voisi keksiä, kuten fajitaksia (eläköön lapselle sopiva vehnä!). Kristillisen pääsiäisen pystyn kyllä ymmärtämään noin teoreettisesti: tokihan kuoleman peittoaminen on hineo tapaus. Mutta kun siihen sotketaan vehreää nurmea, kiloittain suklaata, söpöjä pupuja ja värikkäitä höyheniä olen jo aivan pihalla.

Istutin tänään rairuohot niin surkean näköisesti että niitä kelpaisi kuvata Paskamutsin Päiväkirjaan. Onneksi kaksivuotias voi kaiketi iloita ruohon kasvamisesta ilman kalenteriakin. Kaksivuotias muuten tietää jo rintaliiveistäkin: "Mammat eteen, takaa kii!"

Tällä viikolla olen pyyhkinyt toimistopöytää joka oli suurempi kuin eteiseni ja vessani yhteensä (oli muuten pyyhittävää siinä pöydässä), tyhjentänyt satakunta roskista ja kävellyt noin kymmenentuhatta askelta päivässä. Väsyttää. Enää yksi työpäivä ja sitten ei muuta kuin Brakulle aurinkoa ottamaan. Paitsi jos lapsi vaatii välissä koulun kahvilaan: "Mennään Kispariin, sieltä saa mehua".

1.4.07

Hetki ikkunassa

Vastapäisessä talossa valot vain yhdeksässä ikkunassa. Neljä televisiota ja yksi tietokone auki. Kaksi visailua, yhdet uutiset ja yksi first-person-shooter -konsolipeli. Yksi pariskunta sohvalla TV:n ääressä. Toinen iltapalalla. Yksi kokispullo hiirimatolla. Kaksi poliisiautoa. Yksi jeeppi, kaksi polkupyörää. Kolme sisäänmenoyritystä yllättävästi suljettuun baariin, viimeinen niistä äänekäs. Kerran yskivä lapsi. Yksi valaisematon vuoristorata. Yksi hymy.