Metrin mittainen itsemurhaterroristi

Puistossa on huomenna vappunaamiaiset taaperoille.

Yritin olla luova. Testasimme tyypin kanssa erilaisia asuja. Vähällä vaivalla löytyisi vermeet baabuskaksi, espanjan inkvisition pyöveliksi ja beduiiniksi tai itsemurhaterroristiksi. Lapsi olisi myös helppo kääräistä burkhaan tai päällystää muumioksi.

Toisaalta olisi kiva jos asu ei kauheasti rajoittaisi toisen liikkumista. Ja että meitä moikattaisiin puistossa vielä huomisen jälkeenkin.

Joku pupujussi täältä kuitenkin huomenna sinne pomppii. Darn, että sitä pitää olla sovinnainen.

Ei kalkkunaa

Pyrkiminen on kovaa hommaa. Hommat on nyt tehty. Yllättävän vähän on mieleen tullut asioita jotka olisi pitänyt sanoa toisin. Yllättävän vähän veemäisiä oivalluksia tyhmistä ajatuksista. Nyt ei voi kuin odottaa.

Nollasin itseni kunnon plekseillä ja käänsin keväässä uuden lehden. Nyt on aikaa keskittyä muihin työkuvioihin, lastenteatteriohjaukseen, lapseen, puolisoon, kotitöihin, tukanleikkuuseen, viherkasveihin ja ruuanlaittoon.

Ja mikä olisikaan ollut sopivampi tapa viettää dagen efteriä kuin hypätä taaperokerhon kanssa bussiin ja matkustaa Haltialaan. Aurinko paistoi, äiti joi kahvinmakuista colajuomaa.

Lapsi näki lehmän ja sanoi "ammuu."

Lapsi näki lampaan ja sanoi "bää."

Lapsi näki kalkkunan ja sanoi "Ei. Pois."

Kun yrittää väistää oikeiden asioiden ajattelemista

Mitä nämä Nalle Puh-tavarat oikein ovat? Tänään puistossa tuli mieleen ettei nallekonsepti ole ihan loppuun saakka mietitty.

Vieressä taapersi tyyppi jolla oli päässä Nalle Puh-hattu. Ylhäällä hatussa oli nallen silmät ja nenä, sitten suu aukesi lapsen pään ympärille ja sulkeutui leukaan saakka. Nalle syö lapsen?

Tai nämä Nalle Puh-tyynyt: Littana pyöreä objekti johon on lytätty Nallen naama. Nalleko ruhjoutui jyrän alle ja litistyi? Amputoitiinko Nallen raajat?

Tai se pörröinen teddy-kansinen kierrevihko jota varten on pitänyt nylkeä taas yksi Nalle Puh.

Hiljaisuuteni syy...

... ei ole uusi vauva vaan ihan arkinen pääsykoerumba. Olen kirjoittanut ja jättänyt arkkikaupalla monenkielisiä välitehtäviä ja valmistautunut haastatteluun. Välissä kävin Ikeassa, kerran olin kännissä, ei paljon muuta. Näin ensimmäisen ehdan pääsykoeunen.

Istuin rauhassa kotona kahvilla kun tuli mielen tarkistaa, milloin se haastattelu olikaan. Sehän on tänään! Ryntäsin taksiin vain huomatakseni matkalla että kaikki valmistautuminen oli tekemättä ja paperit kotona. Päätin selvitä yhtäkaikki. Kadulla taksista noustuani huomasin että olin paljain jaloin, ylläni vain kulahtaneet pyjamabyysat ja maitotahrainen t-paita. Kokosin itseni ja päätin tehdä parhaani kuitenkin. Vastaan tuli ystävä joka oli pyrkimässä saman paikkaan. Hän kertoi iloisesti valmistaneensa esityksen joka hyödyntää vaellusdramaturgiaa ja monitasoprojisointia. Heräsin.

En tiedä ihan tarkkaan mitä moinen monitasoprojisointi voisi olla. Kuulostaa kiinnostavalta.

Kaksi yötä koitokseen.

Huoneekseni tuli maailma

Mietin tässä päivänä muutamana ennakkotehtäviä toimistokseni vakiintuneessa Hemingwayssa näpytellessäni. Että kun Virginia Woolf kirjoitti aikaa sitten:

"Naisella pitää olla omaa rahaa ja oma huone jos hän aikoo kirjoittaa."

niin tänä päivänä voisin hyvin muotoilla saman yksinkertaisemmin:

Naisella pitää olla oma läppäri jos hän aikoo kirjoittaa.

Huoneena on maailma eikä teemukillinen maksa lähikuppilassa kuin 1,80 euroa.

Saatanan isot luurit

Lumien sulettua pihalta löytyy koko talven hiekoitushiekat. Sitä on paljon, sorakasat ovat valtavia. Huoltayhtiön pojat saapuivat aamuvarhaisella hoitamaan homman kuntoon, mikä on tietysti vuokranmaksajasta loistavaa.

Sehän on selvää ettei pikkukivstä millään niin arkisella kuin harjalla ja varrella selviä. Pikkukivien putsaukseen kivitalon sisäpihalta vaaditaan kunnon bensiinikäyttöinen kone joka voi ripusta a miehekkäästi selkään. Koneesta tulee pitkä putki joka puhaltaa ilmaa ja ääni joka saisi jetsetin katelliseksi Huoltojätkällä on isot keltaiset korvasuojat. Mistä saatais meillekin?

Outo vanhempi

En olekaan saanut pitkään aikaan tuntea itseäni kummalliseksi vanhemmaksi.

Piti saada lapsenhoitaja lyhyellä varoajalla ja MLL:n hoitajapalvelusta tärppäsi. Edellisenä iltana ennen hoitajan saapumista lueskelin MLL:n sivuilta lastenhoito-ohjetta johon voi täyttää tietoja lapsesta: ruokavaliota, lempileluja ynnä muita hoitajalle avuksi. Kuulostaa ihan järkevältä, eikö?

Kohta seitsemän: "Säännöt. Mitä saa ja mitä ei saa tehdä?" En keksinyt tähän mitään. Löi ihan tyhjää. Siis tottakai olisin voinut kirjoittaa että tolua ei saa juoda, veistä ei saa työntää silmään eikä rikkoa kukkaruukkuja mutta se ei tuntunut olevan kysymyksen tarkoitus. Mitä lapsi saa ja mitä ei saa tehdä?

Mitä niitä kieltoja voisi olla, mietin. Että ei saa hyppiä sängyllä? Kyllä meillä saa. Tai että ei saa painaa telkkarin nappuloita. Saapas. Että viherkasveihin ei saa koskea? Saa niihinkin, kunhan koskee varovasti. Mitä minun olisi pitänyt lappuun täyttää?

En minä pidä itseäni rajattomana kasvattajana. Rajat ovat aika väljät mutta hyvin vakaat. En ymmärrä miten lapsella voisi olla lista kiellettyjä tekemisiä omassa kodissaan.

Noh, eipä tämä ole eka kerta kun menee sukset ristiin tuon lafkan kanssa. Hoitaja oli kuitenkin ihan okei.

Tukka putkessa

Käsikirjoitukseni lähtee tuotantoon.

Hakupaperini veivät toiseen vaiheeseen.

Kiirettä pitää. Kaikki menee putkeen. Hämmentävää. Tänään pitäisi mennä luvalla tempomaan.