Pää tärisee

Naapuritalon takapihaa porataan auki kiviporalla. Asvaltti on irronnut jo neljän neliömetrin matkalta, kauhunsekaisin tuntein mietin onko ideana irrottaa päälyste koko pihalta jolla on kuitenkin mittaa lukuisia neliöitä enemmän.

Meidän pihallamme huiskii huoltomies kuulosuojaimet korvilla. Hänellä on selässään jokin elämää suurempi puhallin jonka tarkoitusta en tiedä. Ehkä hän työntelee roskia ympäri pihaa?

Pitäisi varmaan alkaa imuroida jotta äänisaasteen määrä olisi täydellinen.

Hanskan ja säkin ylistys

Olenko jo kertonut että kaikkien naisten tulisi harrastaa nyrkkeilyä? Vähintään kuntonyrkkeilyä.

Se on ylivoimainen harrastus. Naisena olen kulttuurisesti kasvanut käyttäytymään tietyllä tavalla. Siinä missä suuttunut mies lasauttaa nyrkillä seinään, vihainen nainen käpristyy aivan liian usein itseensä, sulkee sisäänsä ja menee pois. Naisia ei peruskoulussa eikä sen jälkeen kannusteta aktiivisiin tai dynaamisiin lajeihin. Koulussa piti loikkia eteerisesti ja palloakaan en oppinut heittämään kuin alakautta. Ei saanut silloin eikä saa vieläkään viedä liikaa tilaa.

Nyrkkeilysalissa aukeaa kokonaan uusi maailma. Minussa on voimaa: raajani sinkoutuvat minusta poispäin, saan yhdellä potkulla säkin lattiaan. Jo kolmannen kerran samana iltana. Saan singota voimaa itsestäni ulos, luvan kanssa ja täysiä.

Draaman ammattilaisena olen vakuuttunut että asento synnyttää asenteita. Ja tapiireille tiedoksi, en nyt ylistä ihmisten mätkimistä lainkaan. Ylistän uudeksi muuttuvaa naisvartaloa ja maailmaan kurkottuvaa oikeaa suoraa.

Hajamietteitä

Yllättävä tuttava oli löytänyt blogini ja kehui tekstiäni niin monisanaisesti etten tiennyt miten päin olisin. Kiitos M.

Kauhistelin kirjakaupassa Maisa-kirjojen (ne lasten läppäkirjat joiden luukkujen takaa paljastuvat yllätykset saavat vauvan kiljumaan riemusta) hintoja. Suomalainen veloitti pienestä opuksesta 13 euroa. Onneksi tein illalla divarireissun. Aina luotettavalta Ervastilta löytyi jättikokoinen ja priimakuntoinen Maisa eurolla.

Kello on 7:20 ja vauva on päiväunilla. Aamumme oli siis aikainen. Tänään pidän tyttöä hereillä yli kahdeksaan, kävi miten kävi. Näitä viiden aamuja ei alvariinsa jaksa vaikka heräävä kaupunki kaunis onkin.

Ostin maissimaton. Se on kotiäidin unelma: matto jota EI SAA pestä. Eikö ole kätevää! Kauniskin se on kuin mikä. Sitä suositeltiin terassi- ja parvekekäyttöön mutta miksi ihmeessä se ei sopisi makuuhuoneeseenkin?

Naapurisopua

Kaupunkielämään ja eritoten kerrostaloon kuuluvat elämisen äänet. En ole koskaan ymmärtänyt niitä hygieenikkoja jotka vaativat että kerrostalossa pitäisi voida elää kuulematta koskaan hiiskaustakaan naapureista. Bileiden meteliä en pane pahaksneni kunhan sitä ei kuule ihan joka ilta. Mutta.

Ennen niin hiljaiset alakertanaapurimme kuuntelivat eilen musiikkia. Ja mitä musiikkia! Creedence Clearwater Revisitediä, Beach Boysseja, Eaglesseja. Suomi-iskelmiä unohtamatta. Miten kenellekään voi tulla mieleen luukuttaa Hotel Californiaa täysillä? I barely ask. Vauva nukkui tyytyväisenä basson tahtiin hytkyvällä patjalla ja me aikuisetkin saimme viimein kahden jälkeen unen päästä kiinni. Päässä pyöri vain yksi ajatus:

Voiko huonosta musiikkimausta nostaa syytteen?

Hyttysetön jussi

Upea juhannus takana. Vesivessa, jääkaappikylmät juomat eikä hyttysen hyttystä. Seljanka oli parempaa kuin viimeksi ja blinit onnistuivat nekin yli odotusten. Minä tyydyin imetysdietilläni munattomiin lättyihin mutta ne täytteethän ovat pääasia: punasipulia, smetanaa, voisulaa, suolakurkkupilpettä, kylmäsavulohta. Pojat tuhosivat kaksi pulloa Stolichnajaa, minulle riitti lasillinen punaviiniä. Vauva nautti myös seurasta ja nukahti yöunille onnellisena jo ennen kahdeksaa. Aamiaiseksi sain maissipannaria ja vaahterasiirappia.

Kaduilla ei näy yhtään ihmistä. Liput liehuvat saloissa kerrostalojen päällä. Tämä on juhannus minun makuuni.

50 metrin säteellä on aina blogaaja

Kätevää asua Kalliossa. Kun suu napsaa iltakaljaa ei tarvitse kuin työntää nenänsä ulko-ovesta ulos ja kotitalon kulmalla on blogaaja joka lähtee mielellään spontaanille iltaoluelle Bravadoon.

Juhannusruuhkat alkavat tänään. Se ei koske meitä, onneksi. Nyt aion istua kaupungissa tyytyväisenä kuin tatti ja nauttia tyhjenevästä kaupunginosastani. Luvassa on kepeä kesämenu venäläisessä hengessä: taikinakuorin peitetyt sieniseljankaruukut ja blinikasoja kaikkine lisukkeineen.

Mahtavia veitsiä

Terveisiä Tallinnasta! Vauvan ensimmäinen ulkomaanmatka sujui mainiosti, vaippojakin kastui vain yksi, mikä on ällistyttävää. Tytöllä on ikää nyt himpan päälle yhdeksän kuukautta ja hän hoiti hommansa avustettuna eri vessoissa pitkin päivää. Käsittämättömän hienoa.

Törsäsimme tähtitieteellisiä summia tavaratalon keittiöosastolla. Menimme hakemaan yhtä uutta kokkiveistä mutta minkäs mahdat kun valikoima on upea ja hinnat alle kolmanneksen. Keittiötä koristaa nyt siis kokkiveitsen lisäksi myös pienempi vihannesveitsi, teroituspuikko ja u-pe-a japanilainen veitsi. Ah. Sain vihdoin myös kunnollisen leikkuulaudan, sen senttejä paksun.

Mukaan tarttui myös pressopannu, valtavan kokoinen pippurimylly, vodkaa juhannukseksi, sandaalit vauvalle, venäläisrokkia Jussille, ripsivahaa (?) Raisalle ja Wiener Nougat-paketti imetysdiettaajalle. Hirveä ostosmania siis iski. Nyt pitää puhdistautumisriitinomaisesti varmaan viettää älä osta mitään-päivää loppukesä. Mutta oli se ihanaa.

Divarikeikan tuloksia

Kun teatterintekijä lukee, ovat kirjat aina jollain tavalla hyödyllistä. Jos kirja ei suoraan liity työn alla olevaan proggikseen, on se vähintääkin taustamateriaalia siihen tai tulevaan työhön, jonkin henkilön maailmaan tai muuten vaan mahdollisesti seuraavaksi dramatisoitava työ. Se on välillä niin väsyttävää. Kesät ovat ihanaa aikaa koska on sallittua lukea täysin hyödyttömiä kirjoja.

Eilen ahmin juustopizzan ja irtokarkkien lisäksi myös John Grishamin Partnerin. Mitä juonenäänteitä: Vastalause! Tämä kuuluukin julkisoikeuden piiriin - aha!

Äskeiseltä valloittavalta antikvariaattireissulta tarttui mukaan neljä huipputeosta. Kaksi hyödyllistä jotka piilotetaan hyllyn uumeniin (posliinikoirien taakse, Leena huom.) syksyä odottamaan:
Leena Krohn: 3 sokeaa miestä ja yksi näkevä ja
Tove Jansson: Näkymätön lapsi.

Ja ne ihanat täysin hyödyttömät kesälukemistot:
Vanha kunnon Stephen King: Raivo ja Pitkä marssi sekä
uusi tuttavuus, suositeltu Michael Diblin[edit. Dibdinhän se olikin!]: Loppusilaus.

Puuttuu enää irtokarkit ja kesäilta on täydellisimmillään.

Aamuaatos

Kiitos mahtavasta illasta kaikille paikalle saapuneille - meitä olikin paljon! Juttuseurasta kiitos eritoten Anu, Leena ja Heidi, Piikkari, Pörrö, Veera, Pni, Timo, Jukka, Janne, MitVit. Varmaan unohdin jonkun, kiitos sinullekin. Uusina naamoina oli loistavaa tavata Provon Miira ja Minna livenä! Ja erikoiskiitos kotiväelle joka pärjäsi ilman minua paremmin kuin hyvin.

Odotan innolla raportteja jatkoista, minä väsähdin treenin puutteessa jo vähän ennen puoltayötä.
Kohta pitsaa tilaamaan... missä näistä Kallion paikoista olikaan ne parhaat... en muista.

Kohta nähdään

Olen valmis iltaan. Pumppasin pitkästä aikaa maitoa ja hauska oli huomata että sitähän tuli taas 100 ml muutamassa minuutissa. Pyhittääkseni huomisen oleksuttavasti videoita, kotiin kuljetettua pizzaa ja irtokarkkeja sisältävän lepopäivän vedin kolmen vartin aerobisen session salilla. Stepperi, ellipsipyörä ja lopuksi kahdenkymmenen minuutin hill-ohjelma kuntopyörällä. Huh. Jalat tärisevät vähän vieläkin. Jussi tasoitti takatukkani jonne oli jäänyt kummallinen muuta päätä korkeampi kohta. Kunhan opettelen vielä käyttämään eilen hankkimiani bronze pearlsseja olen ihan valmis lähtemään. Onkohan muita tulossa heti alkuillasta?

Raparperia bongataan

Ha haa! RaparperiBlogin tiedustelujoukot raportoivat että kaksi miespuolista henkilöä oli tänään lähestynyt kaljuhkoa naista kuntosalilla joka sijaitsee kilometrien päässä Kalliosta ja tiedustelleet onko siinä Raisa? Raparperi-Raisa? En ollut. Toinen miehistä oli osuvasti kommentoinut "ei toi kyllä vastannutkaan yhtään mun mielikuvaa". Blogia seuraavien ihmisten pitäisi jo tietää etten poistu täältä Kalliosta ratikan kantaman ulkopuolella kuin äärimmäisissä tilanteissa.

Blogaajien bongailu on kyllä oikein hieno ja kannatettava harrastus. Sille kaikki pisteet.

G. W. Bush - tuo hilpeä valtiopäämies

Hesari - ja bloggaaminen ei lopu.

Eilisessä Hesarissa julkaistiin kaamea kirja-arvostelu: Tomi Ervamaa arvosteli Ville Sutisen toimittaman ja suomentaman kirjan Suurmiehen kirkkaimmat ajatukset, johon on koottu presidentti Bushin legendaarisia sutkauksia. Toimittaja Ervamaa, tuo veikeä republikaanimme Suomessa on pistoksissa kirjasta:

"Sutinen ilmoittaa esipuheessaan lähtökohtansa: hänen mielestään Bush paljastaa älähdyksissään todellisen ajattelunsa ja ideologiansa. Eli ne kertoisivat jotain olennaista miehestä, hänen hallinnostaan ja amerikkalaisesta politiikasta."

No niin kertovat. "Minä tiedän, että ihminen ja kala voivat elää rauhanomaisesti rinnakkain." Zii-sus. Toimittaja kritikoi teoksen käännösvirheitä ja kirjan toimittajan väärää asennetta. Arvostelun loppuun toimittaja kertoo miten asia on:

"Varmasti Bushin yleissivistyksessä on aukkoja. Toki hän on onneton esiintyjä silloin, kun pitää puhua spontaanisti. Yhtä ilmeistä on se, mitä sanovat jokseenkin kaikki, jotka ovat tarkkailleet Bushia läheltä toimittajina tai kirjailijoina: tämä on vahva johtaja sekä nopea- ja terävä-älyinen mies. Tämä selviää vakavasta Bush-kirjallisuudesta."

Ja jotkut vielä väittävät ettei HS ole puolueellinen ja poliittinen lehti.

Vauvan ymmärtämisestä

Ymmärrän vauvaani päivä päivältä paremmin. Viime viikkoina ulosanti on keskittynyt äitin lisäksi mystiseen aptiin. Apti ei jäänyt sisällyksettömäksi muminaksi kun tarmokkaat vanhemmat laittoivat sen googlen hakusanaksi. Apti on haun mukaan mm. Espoolainen rakennusalan firma mutta on vaikea uskoa että tyttäreni puhuisi tästä. Apti on myös tshetshenialaisen nykyrunoilijan etunimi! Tyttö on tshetsheniaktivisti! Miten hyvä tietää.

Lisää asiaa tukattomuudesta

Selvyyden vuoksi on sanottava että tukkaa leikatessa en ollut ottanut mitään, sen aika tuli vasta illalla. Nyt on samankaltainen fiilis kuin aikoinaan ottaessani lävistyksen naamaan. Näkee peilikuvansa paljon selvemmin. Kadulla kulkiessa sen aistii koko ajan.

Kolmen millin siili.

Nyt läks

Tukkaa ei enää ole. Se läks kun hankin itselleni lahjan numero kaksi: kotiparturisetin. Olen halunnut olla kalju teinivuosista lähtien ja nyt siitä tuli viimein totta. Ja ai että tämä on hieno! Blogaajat pääsevät ihastelemaan perjantaina, muut tuttavat soittamalla :)

Mitään en oo ottanut.

Synttärit!

Vuorokausi vaihtui eli on syntymäpäivä!

Ostin itselleni lahjaksi Tori Amoksen Scarlet's Walkin. Sitä kuunnellen kelpaa olla taas vuoden lähempänä sitä huimaa isoa kolmosta.

Top kuutonen

Mukavampiin tunnelmiin. Anu haastoi meemiin.

Minä olen levyjumittaja. Hyllyyn on kertynyt plättöjä jo satoja mutta monet hyvätkin eksyvät hyllyn uumeniin kuukausien taukojen ajaksi.

Kuusi kuumaa juuri nyt:

Nina Simone: Love or leave me
Nick Cave and the Bad Seeds: Black Betty
Suzanne Vega: Blood makes noise
Faith No More: Be aggressive
Skunk Anansie: Yes its fucking political
The Clash: London calling

Aika moni on jo haastettu. Mutta ei Kobaian Neaa eikä kai myöskään sitä itseään. Vahinko kiertämään!

Eettisyyden vaikeus

Haluan toimia eettisesti. Olla eettinen. Tahdon voida katsoa itseäni aamuisin peiliin ja olla tyytyväinen tekoihini. Eettisten tekojen tekeminen on vaikeaa.

Tosi vaikeaa.

Alkoholistin juomisen rahoittamisen lopettaminen on eettistä mutta on raskasta kuunnella kymmeneneuroisen kieltämisestä seuraavaa sihinää ja kirosanavyöryä.

Väsyttää.

IMETYSneuvontaa allergiasairaalan malliin

Kävimme torstaina vauvan kanssa Iho- ja allergiasairaalassa prick-kokeissa. Kohtelu oli tyrmäävää.

Kuultuaan että imetän 9-kuista lasta edelleen öisin, lääkäri intoutui väittelemään kanssani yöimetyksen tarpeettomuudesta ja suoranaisesta haitallisuudesta kunnes olin vartin jälkeen siinä pisteessä että ilmoitin etten enää suostu keskustelemaan aiheesta. Tiesittekös, lukijat, että öisin imettäminen on sama asia kuin jos juottaisi vauvalle Coca-Colaa yöt läpeensä? Liian rasvainen maitoni ja liian tiheät imetykset ovat myös syynä siihen että vauvamme on ikäisekseen isokoinen (siihen tuskin voi vaikutaa perimä tai se perin käytännöllinen seikka että tyttö ei vielä ryömi?).

Olen kiehunut siitä asti. Lämpötilani laski vasta kun kirjoitin kaksisivuisen muistutuksen sairaalalle. Pyydän siinä tutkimustuloksia väitteiden tueksi ja kysyn miksi äiti, joka haluaa ALLERGIAtutkimuksia pääseekin YÖIMETYStutkimukseen ja LIHAVUUStutkimukseen.

Reklamointi kannattaa aina - vanha äitien sanonta.

[Lisäys: Itu-lista osoittautui tässäkin asiassa kullanarvoiseksi. Sain roppakaupalla tsempitystä ja hyviä neuvoja. Kiitos.]

Kauniina puistoon

Blogaajaviikko! Keskiviikkona tapasin vihdoin Pörrön ja pääsin näkemään taidetta livenä. Kiitos vielä herkullisesta perunasalaatista! Tänään maksoin kiitollisuudenvelkani Veeralle kahden kuivan siiderin muodossa. Tiedonhaun ammattilaiset ovat parhaimmillaan rautaisia yhteistyökumppaneita.

Kuntosalilla oli kauneuspäivä: puolitoistatuntisen rehkimisen jälkeen värjäytin kulmani ja ripseni ja otinpa lopuksi vielä vartin niska-hartia-hieronnan. Ei voisi täydellisempää hoitelua olla. Nyt olen ihan valmis... eeh.. hiekkalaatikon reunalle?

Perjantaina baarissa (!) juttelin illan laatoittajan kanssa joka suunnitteli ammatinvaihtoa. Kannustin koko 45-minuuttisen yhdessä istumisemme ajan miestä tutustumaan erilaisiin opiskeluvaihtoehtoihin ja tunsin itseni kotiinlähtiessä OPOksi.

Tiesittekö muuten mikä on Lyijykomppanian esikoislevyn nimi? Ihan totta, se on se metallilevyn nimi johon ei ole kellään mitään lisäämistä eikä poisottamista: Synkkää jynkytystä.

Homotutkat tuuttaamaan

Eilen sanoin puhelimessa miehelle: "Nyt vituttaa niin että tukka lähtee." Oli siis vähän harmeja. Hetken pähkäiltyäni päätin tehdä saman kuin monta kertaa aiemminkin vastaavassa tilanteessa: kun kiristää, kannattaa tehdä jotain konkreettista, esimerkiksi leikata tukkaa. Näin tein.

Saksiminen kiihtyneessä mielentilassa sai aikaan yhden erikoisimmista kampauksistani. Erikoinen on tässä tapauksessa aika kauniisti sanottu. Jotenkin on fiilis että saan kaupungilla kävellessäni gaydarit värähtelemään. Mikäs siinä. Jos jokin on varmaa niin se että tukka kasvaa aina takaisin (no ainakin vielä muutamien vuosikymmenien ajan) ja aurinko nousee seuraavanakin aamuna.